Ennen Pohjois-Kyproksen ja Portugalin tarinoita sekä loppuja Ameriikkojen postauksia, Matka 14 -fiilistelyistä sekä lempeistä muutoksen tuulista puhumattakaan, palaan hetkeksi aiheeseen, joka kirvoitti valtavan määrän ajatuksia ja pohdintoja myös sieltä lukijakaartin suunnalta. Oman kodin sata tavaraa on haaste, jonka eteen olen tehnyt kuluneen syksyn aikana valtavasti töitä.

Hammasta purren. Kiukutellen. Tavaroiden määrästä ahdistuen, sillä mitä pidemmälle haasteessa pääsin, sitä enemmän tajusin omistavani turhia asioita. Eivätkä ne tuntuneet loppuvan.

Kuten aiemmin kirjoitin en lähtenyt haasteeseen takki auki. Aloin hiljalleen käymään omaisuuttani läpi lähitulevaisuudessa häämöttävää muuttoa silmällä pitäen. En halunnut viedä uuteen ja ensimmäiseen omaan kotiin mitään ylimääräistä enkä ainoatakaan laatikkoa, jonka sisältöä en voisi luetella sitä kysyttäessä: halusin tietää tasan tarkkaan kaiken mitä omistan.

hima15

Kirjasin muistiin pussukat, laatikot ja säkit, jotka kannoin paperi- ja vaatekeräyslaatikoihin, kirpputorille ja kierrätyskeskukseen. UFF:lle pakkasin hyväkuntoisia käyttämättömäksi jääneitä kenkiä ja vaatteita 5 muovipussillista. Kirpputorille vein 15 vastaavaa nyssäkkää ja neljä 60l rinkallista tavaraa. Paperinkeräykseen jätin 8 muovipussillista erinäisiä teollisen muotoilijan muistiinpanoja, press-reissuilta säästämiäni materiaaleja, vanhoja lehtiä, paperisilppua. Nettihuutokaupassa hankkiuduin eroon kitarasta, vanhasta astiastosta, stereoista sekä ylimääräisistä objektiiveista. Monisatapäinen cd-kokoelmani on enää muisto vain. Omistan tytöksi yllättävän vähän vaatteita, kengistä ja laukuista puhumattakaan – ihan siitäkin syystä, että tapaan juurtua samoihin asioihin.

Uudessa kodissa on sen verran paljon säilytystilaa, että osa hyllyistä paistattelee tyhjyyttään. Vaatehuoneessa on tilaa. Ulkotakkien hattuhyllyllä on tilaa. Himasta ei löydy yhden ainoaa avohyllyä tai vetolaatikostoa tv-tasoa lukuunottamatta. Olen pistänyt ylimääräiset purnukat, käyttämättömäksi jääneet asusteet ja tavarat kiertoon sellaisella vimmalla, ettei minulla ole enää ainoatakaan laatikkoa, jonka sisältöä en tietäisi. Itse asiassa minulla on kaksi vanhaa matkalaukkua, joiden sisuksiin olen säilönyt vanhoja karttoja, reissuilta säästämiäni matkalippuja ja ulkolaisia kolikoita ja seteleitä. Muistoja. Sellaisia kauniita asioita, joista haluaisin tulevaisuudessa kasata kollaasimaisen taulun ja karttoja, jotka voisin kehystää seinille. Mondo-lehden vuosikerrat majailevat sisustuslehtien malliin sievässä pinossa tv-tasolla, ja koko taloudesta löytyy kymmenen kirjaa: viisi keittiöstä, kolme Madventuresia olohuoneesta, opus yksinäisistä saarista sekä Äiti-Venäjän aakkoset sängyn vierestä minun puoleltani.

hima13

Ulko-oven vieressä seisoo toinen ovi, takanaan kolmen neliön varastohuone. Kiitos edistyksellisen rakentamisen ja pilottikohteemme, ei tästä taloyhtiöstä löydy kanahäkkejä, vaan näppärä tila aivan tuosta seinän takaa. Siellä säilyvät lumilaudat, teltta ja makuupussit, fillarikamat pakattuna yhteen säkkiin. Fullfacet tahdon sisustuselementiksi eteisen seinälle. Varastohuoneen lattialla majailee kaksi banaanilaatikkoa, joissa säilytän Design Forum Finlandissakin edustavan korumerkkini materiaaleja ja niiden valmistamiseen tarvitsemiani työkaluja, postituskuoria ja kirjemerkkejä.

Kaiken tämän jälkeen voin todeta mahtuvani henkilökohtaisesti kahteen banaanilaatikkoon ja kahteen pienehköön matkalaukkuun, jotka nykyisessä kodissamme toimittavat samalla sisustuselementtien virkaa. Lopputulema on varmasti enemmän kuin sata tavaraa, mutta silti hieno suoritus ja maltillinen määrä erinäisiä asioita, kun kameratarvikkeita, rinkkoja, meikkipussia ja varastohuoneen harrastusvälineitä ei lasketa. Tuntuu sen verran hyvältä, että ajattelin jatkaa haastetta seuraavankin vuoden, sillä tottakai karsittavaa löytyy edelleen. Pääasia, että tiedän mitä omistan, enkä omista mitään turhaa. Osa tavaroista kuitenkin tarvitsee sen oman aikansa, jotta niistä pystyy luopumaan, kuten nyt esimerkkinä vaikkapa se cd-kokoelmani tai ensimmäiset sterkat.

Hima

Kunhan tänään keskitymme yhdessä ruoanlaittoon sekä iltaa varten valmistettaviin kotitekoisiin perunasipseihin ja täytettyihin jalopenoihin, voimme huomenna miettiä lähes kaksimetrisen National Geographyn maailmankartan nostamista seinälle. Makuuhuoneesta sen sijaan löytyy vastaava tarrana, kauniisti patinoitunutta ja kangaspohjaista oppikoulun Pohjois-Amerikkaa unohtamatta.

Meinaako joku tarttua tavarahaasteeseen uuden alkavan vuoden kunniaksi?

Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla

Tutustu

Privacy Preference Center