Valashullu valitsi kaamoksen ja kutsui kylään

Neljä päivää päälle -30°C pakkasissa tarkoitti merinovillakerrastoa, toppahousuja ja talvitakkia sekä toppahaalaria kaiken yllä. Villasukkia oli talvikengissä kahdet, alimmaisena kolmannet mutta alpakasta.

Pipon riisuin vain ruokapöytään.

Edellä mainittu asukokonaisuus oli sen verran mukava, että paluu ihmisten ilmoille aiheutti pientä sopeutumista. Mutta toisaalta, mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavemmissa vaatteissa haluan päiväni viettää, jatkukoot siis homma samalla mallillaan. Mukavasti.

Ja vaikka ne toppahousut vaihtuivat farkkuihin, on sielu on vielä matkalla ja mieli pohjoisessa. Sinne kun suuntaan nokkani taas ensi viikolla. Kohteena on tällä kertaa Tromssa, Pohjoismaiden suurin napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki. Aion Laurin järjestämälle valas-safarille, nisäkkäät kun kuulemma pysyvät niillä nurkin helmikuun 10. saakka.

Koetan myös järjestää itselleni kalareissun tai kaksi, sillä Rovaniemeltä hankittu Marttiini naukuu mukaan matkalle.

Minulla on monta yli muiden suosikkia.

Puu jos värjätään niin mustana, kuten uuden fileerausveitseni kahva. Blogeista “Valashullun” tarinat Norjasta, olenhan hänestä teille aiemminkin vinkannut. Harmaa ennen muuta. Materiaaleista nahka. Mieluummin kylmä kuin kuuma.