Viisikkovaellus Varanginvuonolle

Viisikkovaellus Varanginvuonolle

Joulukuun 31. päivänä sytytin tähtisädetikun, poksautin pullon kuohuvaa ja meinasin, että matkustan vuonna 2015 mahdollisimman paljon kotimaassa.

Ja niissä lupauksissa ollaan pysytty, sillä lukuisten lähiretkien lisäksi takana on jo kolme unohtumatonta Lapin reissua. Huomenna perjantaina sen sijaan lähdetään kohti Suomen tunnetuinta kansallismaisemaa Kolia ja siellä juostavaa Vaarojen maratonia, mutta tuosta reissusta kuulette pian oman tarinansa verran.

Yksi tämän kesän reissuista taittui kuitenkin vielä Lappiakin pidemmälle: Viisikkovaellus Norjaan alkoi 1. elokuuta siinä aamuyhdeksän aikaan, vaikka oltiinkin sovittu treffit jo puoleksi. Tilastollisesti olemme varmasti heikompia, mutta kyllä minä olin siellä ihan sovittuun aikaan odottamassa miehiä.

Riston, Arton ja Matin lisäksi reissussa oli kuitenkin eräs sulokinttu nimeltään Pörrö. Tuo puuhkea ja pörröinen samojedityttö täytti reissussa kokonaiset kaksi vuotta ja sai sen kunniaksi oman taimenen, joita Pohjois-Norjan kalastamattomista järvistä nousi joka kolmannella heitolla.

En ole eläessäni kokenut mitään vastaavaa.

En ole eläessäni saanut nauttinut täysin hiljaisesta ja rasvatyynestä järvestä, jonka näkymä aukeaa vain meille viidelle, sillä täällä ei ole lainkaan merkittyjä polkuja, tallattuja reittejä tai kylttejä. Täällä ei ole ketään muita, tämä on pelkkää ja ihan aitoa erämaata.

Näistä tunnelmista pääsette lukemaan vielä monta tarinaa, joten toimikoot tämä Instagram Travel Thursdayn kunniaksi julkaistu postaus esimakuna tulevasta.