Kuinkas sitten kävikään, kun Pohjois-Savon tyttö lähti retkelle Etelä-Savon kansallispuistoon?
Eväsleivät syötiin jo parkkipaikalla, ja lossin ollessa poissa käytössä kuljimme Ketunlenkistä vain puolet.
Ei haitannut, sillä Repoveden kansallispuiston Katajavuoren maisemat olivat aivan uskomattoman kauniit ja sää parempi kuin olisi voinut toivoa: aurinkoista mutta varjoissa ihan sopivaa, vaikka jylhissä kalliomaisemissa pukkasikin ihan kunnolla kuumaa.
Mahtavat mäet ottivat mittaa meistä ja muista.
Onnea ovat ystävät, jotka lähtevät kanssasi tutkimaan kesämökin lähimaastoja kera corgin, joka alun jännityksen jälkeen uskalsi hienosti kulkea mennen tullen tuon kovin kuvatun riippusillan.
Viime elokuisen Pohjois-Norjan erämaamatkan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella metsäretkellä ja vaelluksella tulisi olla mukana oma koirakaveri. Niiden touhuista ja aivoituksista saa aina niin paljon iloa omaankin kulkemiseen ja tekemiseen.
Repoveden maisemat poikkesivat paljolti aiemmin vierailemistani kansallispuistoista. Luonto oli jotenkin vehreämpää, vihreämpää ja monipuolisempaa. Männyt vieri vieressä toisiaan ilman harvennusta. Viivikin tuumasi lukeneensa alueen olevan vielä poikkeuksellisen koskematonta, joka omalta osaltaan luo tietynlaista erätunnelmaa vieri vieressä seisovien honkien humistessa kulkijalle tarinoita kettu repolaisesta, joka ei tällä kertaa kyllä näyttäytynyt meille.
Täällä on niin kovin kaunista.
Vaikka moni nautti vielä keskikesän tunnelmista, minä olin aistivinani syksyn alkua. Kannoissa kasvoi suosikkivärissäni koreilevia sieniä, askeleet kävivät punertuneiden kanervien ja varpujen yli, neulasissa oli tiettyä tummuutta.
Kun luonnon kanssa alkaa kaveriksi, se kertoo sinulle asioita ennen muita.
Nostetaan siis malja ystävyydelle ja pian satavuotiaalle Suomelle!
Repoveden kansallispuisto
Repoveden kansallispuisto sopii aloittelevalle retkeilijälle, ja viiden kilometrin pituisen Ketunlenkin kulkee helposti, kunhan jalassa ovat tukevat kengät ja repussa vesipullo sekä pientä syötävää. Omille retkille saa helposti lisää pituutta esimerkiksi 24 kilometrin mittaisella Kaakkurinkierroksella.
Löydät kaiken tarvittavan tiedon oman retkesi suunnitteluun ihanalta ja inspiroivalta Tervarummun sivustolta.
Saattaisit pitää myös näistä
8 Comments
Olen niin samaa mieltä kanssasi siitä, että jokaisella metsälenkillä ja vaelluksella tulisi olla koira mukana. <3 Tuntuisi ihan mahdottomuudelta lähteä kävelemään ilman koiraa. Ulkomailla sitä toki tulee tehtyä, mutta aina on sellainen tunne, että jotain puuttuu. Ihana Repovesi!
Elina ja koirakaverit <3 Pitää ottaa se yhteisretki syksyllä, kun tämä kesä on koko ajan pelkkää menoa. (: Toivottavasti nähdään pian!
Niin kaunista! Ensi kesän to do -listalla onkin koluta näitä kotimaan kansallispuistoja mieluusti mahdollisimman paljon, kun tänä vuonna on tullut keskityttyä samaan kaukomailla. Ja olet kyllä niin oikeassa tuosta koiran läsnäolosta: oma haukku on ehdottomasti paras mahdollinen retkikaveri!
Ihana ajatus satavuotiaanSuomen juhlavuodeksi! (: Kyllä luonnossa on sitä jotain. <3
Upeita kuvia! Ja koira, itselläni oli tuolla Repovedellä marraskuisena myrskyviikonloppuna ystävän koira mukana, ja oli kyllä korvaamaton retkikaveri pilkkopimeässä metsässä!
Kiitos Heidi! Voin vain kuvitella, miten paljon tuollainen koirakaveri jeesaa pimeässä. (: Onneksi me mentiin tuolloin vaan päiväsaikaan. Ajatuskin alkaa jännittämään liikaa!
Ihania kuvia! Me oltiin samoissa maisemissa lasten kanssa heinäkuun alussa. Tehtiin lyhyitä päiväretkiä sekä kävellen, että meloen. Satoi joka päivä, ja päästiin melomaankin ukkosta karkuun, mutta tykättiin paljon. Juuri sopiva kohde meidän jengille.
Kiitos Minna! Repovesi tosiaan oli aivan ihastuttava paikka. Sinne pii päästä ehdottomasti syksyllä uudestaan. (: