Nuuksio - Yö ulkona ystävien seurassa

Ystävien kanssa Nuuksion kansallispuistossa

Loimujen leikki kuivista puista.
Haukan huuto lammen yllä.
Sateesta tyyni ilta.
Kolmen tunnin unet.

Telttailimme Nuuksion kansallispuiston katveessa yhdessä Joonaksen, Konstan, Rikun ja Patan kanssa – Vilma ja Tuho-koira kun joutuivat jättämään meidät aamuvuoron takia jo puolilta öin.

Olen aina arvostanut ihmisiä, joilla ei ole kiire kotiin.

Tuli aika kömpiä telttoihimme – painoin pääni ilmatäytteiseen retkityynyyn, uni kävi kylään.

Nukuin tovin kuin tukki, kunnes kyinen ääni käskytti hereille: vaikka dronella kuinka kauniita kuvia tekeekin, ei kopterin kirkuna säästä ketään. Nousin ja raotin teltan ovea – edessäni aukesi upea aurinkoinen aamu.

Kömmin ulos, nappasin kameran ja kiipesin kalliolle. Miestä ei näy missään.

Jälkikäteen selvisi, että Joonas oli vain käynyt lähettämässä lennokin ilmaan, painuen sitten takaisin lämpimään makuupussiinsa, mistä käsin kiidätti kopteriaan kuusien yllä.

Jokseenkin mielipuolinen mielikuva, kun näkökentäksi riittää pelkkä kännykän näyttö.

Ilma- ja telttakuva: Joonas Linkola

Jos en juoksisi Jukolan viestissä, veisin kuvitteellisen puolisoni tulevana lauantaina treffeille luontoon, onhan Luonnon päivien tämänkertaisena teemana Rakastu kesäyöhön.

Sopivasti samana päivänä vietetään myös Suomen Ladun järjestämää ja ihan kaikille tarkoitettua Nuku yö ulkona -haastetta, johon minäkin osallistun, joskin sieltä kisatelttapaikastamme käsin.

Kun te heräätte, on minun vuoroni lähteä hakemaan rasteja.