Aamukävelyllä Henderson Waves -kävelysillalla
Singaporea voisi oikeastaan kutsua urbaaniksi ja moderniksi vihreäksi saareksi.
Tämä kiinalaistaustainen valtio on kaikista ennakkokuvitelmistani huolimatta uskalias ja kokeilunhaluinen, leikkimielisesti ja arkkitehtuurinsa puolesta itse Aasian Dubai. Avarakatseinen. Edistyksellinen. Maan historia on todella mielenkiintoinen, mutta palataan siihen myöhemmin. Tässä postauksessa nimittäin paneudutaan hetkeksi erääseen piilopaikkaan vihreillä kukkuloilla suurkaupungin laitamilla, kaukana elävästä ja hektisestä kaupungin ytimestä.
Reitin alkupäässä kiemurteleva ja arkkitehtuuriltaan erittäin mielenkiintoinen, kokonaisuudessaan 274 metriä pitkä Henderson Waves -kävelysilta on paikka, jonne kannattaa ehdottomasti mennä ilta-aikaan. Kaarevat muodot olivat toki näyttäviä myös päivällä, mutta googlatessa iltahämärässä valaistua kävelysiltaa en olisi itse lähtenyt tänne aamukävelylle. Tai olisin, mutta olisin tullut tarkistamaan paikan myös pimeän laskeuduttua: LED-valot hohtavat iltaseitsemästä aamukahteen.
Jääpähän siis koettavaa seuraavalle kerralle, sillä Singaporeen on ehdottomasti päästävä uudelleen!
Vaikka reitin rakenteellisesti näyttävin osuus ei ole kuin reilut 300 metriä pitkä on paikka sitäkin kuvauksellisempi. Täällä kannattaa ehdottomasti kyykistyä, kurkistella, jopa maata puulattialla parhaiden kuvakulmien tallentamiseksi. Kaarevat muodot tarjoavat päiväsaikaan myös mukavan ja varjoisan levähdyspaikan paahtavalta auringolta, eikä piknik-korin pakkaaminen mukaan luonnonhelmaan ole laisinkaan huono idea.
Metsän siimekseen nouseva Hilltop Walk on sen sijaan noin kilometrin mittainen matka, joka kulkee läpi vehreän Telok Blangah Hill Parkin.
Kävelysiltaa pitkin pääsee myös Mount Faberille, Singaporen korkeimmalle kohdalle ja yhdelle maan vanhimmista puistoista.
Koska upeasti valaistut arkkitehtuuriset aallot jäivät haaveeksi, keskityin loppureitistä kukkasiin.
Jos en olisi lukenut itseäni teolliseksi muotoilijaksi, olisin tahtonut floristiksi tai puutarhuriksi.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Mahtavaa miten urbaani arkkitehtuuri voi yhdistyä noinkin vehreään ja rikkaaseen kasvillisuuteen. Omilla reissuilla tulee aina näpsittyä kuvia ties mistä rehuista ja kukkasista ihan vaan, että voi käyttää puutarhuriäitiä sitten tietokirjana 😉 Ei mutta arkkitehtuuri täyttää muistikorttia ihan samoin; just passeli kohde siis minun makuun! Kenties joku päivä, siihen asti sun upeita postauksia seuraillen 🙂
Sanos muuta! Ja voi, meidän äiti on kyllä melko kukkaviisas, mutta hänkään ei ihan puutarhurin titteliin yllä. Etenkään näissä ulkolaisissa kukissa, suomalaiset taitavat olla aika hyvin hallussa. .)
Ja voi, Singapore. Mä en tiedä miten mä sitä kuvailisin. Ihana pieni urbaani ja vihreä suurkaupunki?
Kenties! Kaukokohteista kyllä ykkösenä listalla 🙂
[…] Henderson Wavesin kävelysilta oli näyttävä, mutta kuten aiemmin kerroin tulisin tänne mieluummin ilta-aikaan. […]