Kööpenhaminan kasvitieteellinen puutarha
“If you look the right way, you can see that the whole world is a garden.”
― Frances Hodgson Burnett, The Secret Garden
Keskellä kaupunkia sijaitsee vehreä viheralue puineen, pensaineen sekä lasiseinäisine kasvihuoneineen. Ankkoineen, jotka vimmatusti rakentavat pesää BOTANISK HAVENIN piskuiseen ja pittoreskiin lampeen.
On aikainen kevät, maaliskuun loppu, ja vuodenkierto jo paljon pidemmällä kuin kotona Helsingissä. Alppiruusut kukkivat. Ollaan Kööpenhaminan kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa silmät suljettuina ympäristöään aistien saattaa yhtäkkiä kuvitella olevansa Amazonilla tai tropiikissa tai siinä kuivassa ja koleassa vuoristoilmastossa, jossa vain ne kummallisimmat kaktukset kestävät.
Jos tämä olisi kotikaupunki, tässä olisi suosikkipaikkani. Kävisin täällä joka päivä: etenkin kesäisin kun kaikki lumpeet kukkivat sekä syksyisin, kun alue leimuaa ja loimottaa.
On aikainen kevät, kohta huhtikuun alku, ja vuodenkierto jo paljon pidemmällä kuin kotona Helsingissä.
Penkit ovat vielä kovin tyhjät.
Saavumme aikaisin, heti ensimmäisinä kun paikka avataan. Vanhempi nainen kastelee kukkia ja lakaisee lehtiä lattialta, ja harjan karvat suhisevat vasten kiveä ― suih! suih! ― enkä voisi kuvitella olevani missään muualla mieluummin kuin siinä ja siinä hetkessä, kun ilmassa on vielä aamun hiljaisuus ja koleus ja sadetta.
”Ihailen kyllä tuota loputonta innostustasi kaikkia kasveja kohtaan”, seuralaiseni hymähtää ja nyökkää kohti pensasta, jonka silmut ovat saaneet minut suuresti onnelliseksi.
Mutta se on totta.
Kukkakaupoissa luuhatessani hymyilen hullunkurisesti, virnuilen ja tirskahtelen; kukat ja kasvit saavat minussa aikaan sellaista iloa ja onnen tuntua, jota koen vain luonnossa liikkuessani. Siinä on jotain mielipuolista ja maanista, vähintääkin liian outoa melko monelle.
Mutta se tekee minut onnelliseksi.
Kasvitieteelliset puutarhat ovat uusia suosikkipaikkojani, eikä vähiten siksi, että niissä pääsee matkalle maailman ympäri, vaan siksi, että niissä hengittää ilmaa, joka on täynnä kauniita ja puhtaita tuoksuja.
Niissä hengittää ilmaa, joka on täynnä uusia alkuja.
Niissä hengittää elämää.
Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Niin kauniit, raikkaat, kuvat ja sanat. Tämä oli ihana aamun avaus minulle <3.
Minä kävin eilen talven jälkeen ensimmäistä kertaa omassa puutarhassani. Lumoutumassa elämän aluista, uusista silmuista. Köynnöshortenssiassa oli jo aika isot. Sellaiset jotka saivat minut virnuilmaan. Joten voin hyvin ymmärtää onnesi kasvitieteellisessä :).
Kiitos Heidi kauniista sanoistasi. <3 Ja voi miten ihanaa, että sinulla on oma puutarha! Olisipa minullakin vielä joku päivä. Voin niin hyvin kuvitella sinut sinne tuoksuttelemaan kevään tuloa ja hymisemään sellainen sopivanlainen hullunkiilto silmissä! 🙂
Voi että! Kiitos tästä postauksesta, tuli omat matkamuistot (ja kauhee matkakuume) mieleen! Kävin tuolla skidin kanssa muutama vuosi takaperin, ja olin aivan haltioissani koko paikasta ja puistoista siinä ympärillä. Todella kaunista!
Hih, hauskaa! Minusta on jotenkin niin ihanaa, miten ihmiset rakastavat näitä paikkoja. Nämä lasiparatiisit tekevät vain jotenkin niin kovin onnelliseksi, vaikka toki luonto onkin ihan ykkönen. Mutta silti – hauskaa että sinäkin olet vieraillut täällä! <3
Kylläpä vaan onkin kaunis puutarha! Ja niin upeat kuvat. 🙂 Tiesitkös, että Joensuusta löytyy maailman pohjoisin kasvitieteellinen perhospuutarha Botania? Ei nyt aivan yhtä hulppea kuin tämä Kööpenhaminan vastaava, mutta ihana kuitenkin. Minulla on ollut tapana vierailla siellä vuosittain ja tämän postauksen innoittamana luulen, että viikon päästä kun suunnataan itään pääsiäisen viettoon, niin taidanpa viedä myös oman mieheni tutustumaan Botaniaan. Jos siis joskus teet Itä-Suomeen reissua, niin suosittelen tutustumaan tuohon pikku puutarhaan. 🙂
Kiitos Maarit! Ja kiitos aivan ihanasta vinkistä! Minun täytyy ehdottomasti päästä käymään tuossa paikassa, sen olemassa olo oli minulle ennen tätä kommenttiasi vielä täysi mysteeri. Joten kiitos kun kerroit! Ja ihanaa, että viet miehen sinne mukanasi. 🙂
Sinäpä sen sanoit! Missäpä muualla ilma on niin hyvää kuin kasvihuoneessa, jossa kasvit hengittävät puhdasta ilmaa, eikä liikenne ja teollisuus tupruta epäpuhtauksiaan.
Kasvitieteelliset puutarhat ovat upeita paikkoja. Minulla tosin on yksi Mrs. Bean -kokomus Lontoon Kewistä. Asuimme tuolloin Surreyssa, ja ajoin autolla puutarhalle. Siellä sitten lumouduimme valtavasta alueesta ja upeiden kasvien määrästä, niin että jäimme valtavien porttien väärälle puolelle kun sulkemisaika tuli. No, jäipä se käynti ainakin mieleen 😀
Kävin viimeksi pienessä sveitsiläisessä kasvitieteellisessä, otin paljon kuvia ja ajattelin että kirjoitan siitä blogiin. Mutta sitten ajattelin että eihän sitä kukaan varmaankaan lue. Tämän rohkaisemana saan sen vielä aikaiseksi.
Voi ei mikä kommellus! Tuosta jäivät kyllä varmasti hyvät ja hauskat muistot! Jäädä nyt yöksi kasvien kaveriksi puutarhaan.. Miten ihana ja kiehtova ajatus!
Ja voi, kyllä minäkin mietin, että mahtaako tätä kukaan lukea ja jakaako kukaan tätä samaa hullua intohimoa, mutta niin vain kannatti! Ja minä lukisin oikein mielelläni kaikki puutarha- ja kasvitieteellisjutut, mitä ikinä kirjoitat. Joten odotan jo kovasti juttuasi Sveitsistä. <3