Kuinka monelle Krabi Town näyttää “vain” postauksen ensimmäiseltä kuvalta?
Monelle. Tai ainakin, jos muihin reissaajiin ja ystäviin, jopa omaan siskoon, on uskominen. Mehän siis saavuimme Krabille lentäen ja jatkoimme matkaa Ao Nangin kautta Koh Lantalle. Lantalta palasimme ei-niin-hurjastelevan minibussin kyydissä takaisin Krabi Towniin. Ja todettakoot nyt ihan rehellisesti, etten juurikaan nauti Thaimaan julkisesta liikenteestä. Pelottaa snadisti, välillä vähän enemmänkin.
Ensimmäiset mielikuvat Krabi Townista eivät olleet kovin kummoiset. Kaupunki oli – yllättäen, kun Thaimaassa ollaan – kuuma ja tunkkainen. Autot eivät juuri jalankulkijoista piitanneet eikä pieni mangrovepolku kaupungin pohjoiskärjessä nostattanut tuntemuksia. Privaatti veneretki oli sen sijaan onnistunut, mutta siitä lisää tuonnempana. Kuuma ja tunkkainen kaupunki oli myös melko pieni ja vähän ankea. Mutta vain siihen saakka, kun ilta alkoi tehdä tuloaan, taivas värjäytyi purppuralla ja jumalainen Night Market, perinteinen safkamessu tai ruokatori, aukesi. Unohdin ensimmäisellä Tom Yum -lusikallisella kaiken kaupunkiin kohdistuvan negatiivisen kuulemani.
Ja siitä jumalaisesta Night Marketista lisää huomenna!
Tutulta näyttää, oltiin siellä helmikuussa ja todettiin ihan sama, ei ollut kummoinenkaan tuo Krabi Town. Vaikka Krabi on muuten kauneudeltaan ihana, ainakin nua saaret, Poda, Chicken, Railey Beach. Olikohan se tuo Chicken, kun siellä nousi iltapäivällä kauhea vihreä levälautta rantaan, ikävää. Oikein mukavaa loman jatkoa 🙂
Saaret jäivät meiltä tsekkaamatta, mutta oon kuullut kyllä niiden kauneudesta. Sen sijaan Krabi Townin öinen ruokamarketti oli aivan mieletön!
Itse Krabin kaupungissa ei tosiaan ollut kummoisesti nähtävää, mutta vaikutuksen teki Tiikeritemppeli (Wat Than Sua), joka sijaitsee n. 3km:n päässä keskustasta. Siellä pystyi kiipeämään reilu tuhat porrasta ylös korkeuksiin temppelin huipulle, josta oli upeat maisemat Krabin kukkuloille ja kauas merelle.
Tiikeritemppeliä meillekkin ehdotettiin, muttei kuitenkaan lähdetty tsekkaamaan mestoja, sillä hypättiin paikallisen veneilijän kyytiin ja kierrettiin jokea ympäriinsä. 🙂 Mutta täytyy myöntää, että maisemakuva olis ollut nasta ikuistaa noin korkealta!