Minulla on eräs ystävä, jonka luonne on yksi mysteeri. Välillä ollaan kellontarkkoja ja sitten yleensä ei kuitenkaan, mielikin muuttuu miten sattuu. Kun yhtenä päivänä hän on yksi auringonpaiste ja toisena kylmä kuin Rovaniemen lumikelkkasafarilla poskipäille tuivertanut tuuli, olen välillä aivan ihmeissäni, miten kehenkään voi mahtua niin monta mieltä.
Minä olen monena päivänä häntä koettanyt lepytellä, olen päästänyt ilmoille aivan valtavan parkaisun kun kaikki on mennyt metsään, olen painanut katseeni varpaisiin kun niskaan on satanut niin että tuntuu – milloin lunta, räntää tai jäävettä. Ja sitten yks kaks olet kuin aurinko ja saat jokaisen rakastumaan. On siinä kumma kombo, kun olet välillä yksi murheenkryyni ja sitten toisaalta niin ihana, ettei ilman sinua voi elää.
Kiitos Suomineito, kun tarjosit meille mitä parhaimmat säät upeassa Lapin luonnossa. Sinä näytit parastasi minulle ja kansainvälisille matkabloggaajille, jotka saapuivat tutustamaan maahamme nyt tammikuussa.
Tämä heidän kanssaan ajeltu kelkkasafari on sellainen tarina, jota kerron vielä vuosienkin päästä.
Novellikirjaa odotellessa <3
Joku päivä, joku päivä! 🙂