Herkuttelijan Berliini

Nuoret jannut ovat pukeneet ylleen henkselit, jotka eivät suinkaan kannattele tavanomaisia miesten housuja:
lanteilla keikkuu pieni nakkikiska.

Jatketaan Berliinin herkuilla, jotka naatittiin saksanmaalla viime vuoden heinäkuussa. Talvisia herkkuja löytyy edellisestä postauksesta, mutta tätä kirjoitusta tahdittavat kesä ja kirsikkaportteri. Reilulla eurolla saan lämpimän hodarin, jonka kuivasta sämpylästä syötän puolet pulleille pikkulinnuille. Bratwursti sen sijaan on mitä mainioin – se maistuu ja tuntuu, ihan niin kuin kunnon lihakkaan kuuluukin. Ja sekös näyttää pelottavan suurinta osaa jauhomakkaroihin tottuneista turisteista. Dönereistä saatte muuten ihan oman postauksen, niistä jos mistä riittää kerrottavaa!

Ja kuten makkara, vaatii leipomosta mukaan napattu ja ennen paistamistaan kiehuvassa vedessä käytetty brezel
toverikseen pitkän oluen.

Riemu repeää uudelleen paikallisessa kahvilassa:
tarjolla on kaikkea ja sen kaiken saa alle kahdella eurolla.

Linien Strassella (113) sijaitseva Bötzow Privat, 1920-lukua henkivä kulmakuppila, tarjoaa maukasta saksalaista perinneruokaa. Sipulin, juuston ja munapastan herkullinen fuusio Spätzle on tuhti ja takuuvarma vatsantäyttäjä. Mikäli haluat kokeilla jotain muuta, tilaa perinteiset äidin tekemät lihapullat haastava Boulettet, johon kuuluu jauhelihapihvi kotitekoisella perunamuusilla.

Berliinissä on varmasti sata hyvää kahvilaa viettää pitkälle iltapäivään venyvää brunssia, mutta voin kyllä ehdottomasti suositella Nadinen, Massimon sekä Mondon matkaoppaan vinkkaamaa Cafe 100-Wasseria (Simon-Dach-Strasse 39). Tuhti aamupala maksaa kympin ja santsata saa niin paljon kun napa vetää.