Kaupallinen yhteistyö: Visit Orivesi
Oriveden Iso-Vuorijärven kuvankaunis retkeilyreitti kutsuu kulkijaa
Viime vuonna kunnostettu Iso-Vuorijärven retkeilyreitti Orivedellä on huikean kaunis päiväretkikohde, jonka maisemat hakevat täällä Pirkanmaan alueella vertaistaan.
Äitini puolen suku on kotoisin Orivedeltä. Vaikka olen viettänyt lapsuuteni kesät aurinkoiselle kukkulalle rakennetulla mummin mökillä, olen vasta aikuisiällä lähtenyt tutkimaan alueen luontokohteita kamerani kanssa.
Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Iso-Vuorijärven retkeilyreitti, jonka pörheiden suopursujen reunustama luontopolku puikkelehtii upeissa syvänsinissä järvimaisemissa.
Riippukivikallio ja luola ovat reitin erikoisuuksia
Oriveden Iso-Vuorijärven erikoiset nähtävyydet, komea riippukivikallio ja sen alle jäävä luola, ovat kuvauksellisesti ja geologisesti kiinnostavia nähtävyyksiä.
Mikäli pakkaat päiväreppuun eväät, ensimmäistä taukoa kannattaakin pitää juuri täällä, veden rajassa sijaitsevalla taukopaikalla ja luolan virkistävässä varjossa.
Maisema taukopaikalta yli Iso-Vuorijärven on kuin postikortista!
Iso-Vuorijärven retkeilyreitti, 4.5 km 🗺️
Iso-Vuorijärven retkeilyreitti sijaitsee noin 13 kilometrin ajomatkan päässä (Kantatie 66) Orivedeltä Ruoveden suuntaan. Reitin pituus on noin 4,5 kilometriä ja se on merkitty puisin paaluin, joihin on maalattu keltainen reittimerkki.
Rengasmainen retkeilyreitti puikkelehtii Iso-Vuorijärven kallioisella etelärannalla ja kiertää Kirvesjärvien ja Salmijärven kautta takaisin lähtöpisteeseen Rutajärventien parkkipaikalle.
Kenelle reitti soveltuu? 🧭
Reitti on paikoitellen todella jyrkkä, eikä se siksi sovellu liikuntarajoitteisille. Komea luola sijaitsee kuitenkin vain 500 metrin päässä parkkipaikalta, eikä rantaan laskeutuminen ole reitin jyrkin osuus.
Jos et pääse kiertämään koko reittiä tai et halua laskeutua taukopaikalle riippukivikallion alle, kävele helppoa polkuosuutta pitkin heti reitin alussa sijaitsevalle luonnon näköalapaikalle, josta aukeaa upea järvimaisema.
Hyvä tietää: Reitti on kunnostettu vuonna 2021, ja märimpien osuuksien yli on rakennettu pitkospuut. Kuljin reitin kevyissä ulkoilutennareissa ja kuivalla kelillä ne riittävät varmasti myös sinulle.
Miten tänne saavutaan? 🚙
Aja Ruoveden suuntaan johtavaa Kantatietä nro. 66. Noin 13 kilometrin jälkeen näet Vuorijärvi-kyltin, jolta käännytään vasemmalle. Noin kolmen kilometrin jälkeen tie muuttuu Rutajärventieksi, ja noin parin kilometrin jälkeen päädyt pienelle parkkipaikalle (osoite Rutajärventie 180).
Parkkipaikalta on matkaa luolalle noin 500 metriä, joten tänne voi tehdä myös lyhyemmän päiväpiston.
Kohde on helposti saavutettavissa myös Tampereelta, ja matkaa retkeilyreitin alkuun on vain vajaan puolen tunnin ajomatkan verran.
Kallioisten alueiden kuiva kangasmetsä tuoksuu kesältä
Täällä on ihana kulkea! Mutkainen mutta selkeä reitti puikkelehtii metsän siimeksessä. Sen varrelle osuu nousuja ja laskuja, jotka voi taittaa rauhakseen. Ei ole kiire mihinkään.
Erityisen tästä Oriveden reitistä tekee myös se, että polku kulkee yli puolet matkasta aivan rannan tuntumassa. En äkkiseltään muista toista luontopolkua, joka tekisi samoin.
Koska vesi on kirkasta, tarkkasilmäiset voivat bongata lumpeiden alla köllötteleviä pieniä ahvenia. Ja mikäli heristät korvasi, tunnistat soiden ja lampien tuntumassa pesivän metsäviklon laulun:
”plyit–vit–vit!”
Kirvesjärvien lumoavat maisemat ja suon yli rakennetut pitkospuut ihastuttavat
“Hyit–hyit!”
Iso-Vuorijärven ja laavun jälkeen tiltatti visertää sinut tervetulleeksi Kirvesjärvien upeisiin maisemiin, joista voisi maalata taulun.
Vähintään niistä pitää ottaa monta kymmentä toinen toistaan kauniimpaa valokuvaa! Jos olet haaveillut sen täydellisen suomaiseman ikuistamisesta, löydät kuvauskohteesi täältä.
Suo-osuuden yli rakennetut pitkospuut kulkevat nekin aivan järven viertä. Sen pinta on tänään peilityyni. Puisten lankkujen yli kumartavat tupasvillat kutittavat paljaita nilkkoja.
Täältä matka jatkuu Salmijärvelle, mistä löytyy alueen luonnon monimuotoisuutensa vuoksi suojeltu pieni luonnonsuojelualue.
Jatkaessa matkaa viereisessä puussa rasahtaa. Pysähdyn niille sijoilleni ja ehdin nähdä vilaukselta Suomen ja Euroopan pienimmän linnun, keltaotsaisen hippiäisen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun näen linnun luonnossa.
Ja vaikka kertani on ensimmäinen myös täällä Iso-Vuorijärven retkeilyreitillä, viimeiseksi se ei jää. Näin upeaa kohdetta palaa mielellään tutkimaan vielä monesti.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Itsekin olen joskus nuorempana viettänyt aikaa Orivedellä varsin paljon, mutta enää siellä ei tule käytyä. Iso-Vuorijärven retkeilyreitti on myös käymättä, vaikka olen siitä ollut tietoinen. Ehkäpä sitä voisi yrittää seuraavan Tampere-reissun aikana piipahtaa jälleen Orivedellä kulkemassa tuon luontopolun, näyttää oikein kivalta.
Vitsit kun en yhtään saa päähän, missä päin Orivesi sijaitsee vaikka nimi on niiiiiin tuttu! (nyt tsekattu! :)) onpa kyllä tosi nättiä, ihan parasta Suomi maisemaa <3 Tuli tuosta veden vierestä kulkevasta reitistä myös mieleen Valkeisen kierros (https://www.elinanmatkalaukussa.fi/2021/10/kaunis-valkeisen-kierros-peuran-polulla/.html), siellä sai myös kulkea pitkospuilla aivan järven reunaa pitkin.
Onpas upean näköistä. Tänä kesänä ei ole yhtään luontoretkeä tullut tehdyksi. No on tässä aikaa. Metsään tuli näitä kuvia katsellessa ikävä.
Pitää heti jakaa tämä juttu oriveteläiselle ystävälleni ja ehdottaa seuraavia koiratreffejä tänne!
Pitkospuut juurikin tuossa järven rannalla näyttävät kyllä vastustamattoman kauniilta. Tänä kesänä on ajeltu Etelä-Suomen kansallispuistojen perässä jo aika monta kilometriä, joten ehkemme ihan hetimmiten päädy Orivedelle, mutta ehkä vielä joskus …
En ole koskaan käynyt Orivedellä, mutta kyllähän noissa maisemissa kelpaisi vaeltaa… Aivan ihania idyllisiä kuvia! Harmi vain, että autottoman helsinkiläisen on aika hankala tuonne päästä, kuten toisaallekin Suomen kansallispuistoihin – siksi on tyydyttävä tarpomaan lähimetsissä. Onneksi niitäkin riittää ja silmä lepää tutuissakin näkymissä. Kyllä Suomi on varsinainen retkeilijän aarreaitta!
Onpa kauniit maisemat, voin melkein kuulla hiljaisuuden! Helpompi toki on pääkaupunkiseutulaisen autottomana mennä laivalla Tallinnaan kuin Oriveden metsiin patikoimaan, mutta laitan tämän silti korvan taakse.