Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Vaellus ja retkeily
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Yleensä matkablogisteja lukiessa tulee jostain syystä levoton olo. Täällä vain rauhoittuu. Kiitos tästä kirjoituksesta!
Voihan, kiitos sulle tästä kommentista. Kylläpä hymyilytti!
Nämä sun tekstit on usein niin hienoja, että niihin on vaikea kommentoida. Omat pari riviä tuntuu ihan tyhjältä kuminalta kirjoittamiesi kauniiden lauseiden jälkeen. Aiempi kommentoija tosin osasi kommentoinnin tähän tekstiin paremmin kuin hyvin!
Uskon, että murrosikä on vain hyvästä.
<3
Voi Elina, kiitos sanoistasi! Ja olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että joskus ei vaan irtoa mitään sanottavaa vaikka haluaisi tai pitäisi kirjoituksesta. Mutta eihän se haittaa – riittää, että fiilistelee.
<3
Nää kuvat on niin hienoja, ei mikään ihme että on lemppareita – varsinkin tuo viimeinen! <3
Ihan huippua, että hyvät asiat löytyy tästä läheltä. Aina ei tarvii mennä kauas ne nähdäkseen 🙂 Kaunis teksti!
Kuten aikaisemmat kommentoivat sanovatkin, ihanan rauhallinen tunnelma kuvissa. Marraskuussa usein tuntee olevansa levottomimmillaan, koska ilmastosta johtuen matkakuume vetää ainakin itseäni helposti eri suuntiin. Onnea murrosikäiselle.
Anita
http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen
Ihanaa sunnuntai lukemista taas kerran. Murrosikä on hyvä juttu! Tuntuu, että blogi on hengittänyt uutta raikasta ilmaa. Pidän tästä <3
Voi Nella. Kiitos, kiitos, kiitos. Sun postauksista huokuu niin vahva rauha, sun tapa katsella maailmaa on ihan valtavan kaunis ja aina kun mä käyn täällä, mä huomaan taas rakastuvani Suomeen ja sen karuun luontoon. Siihen miten aito, kursailematon ja kunnioitusta herättävä se on.
Mulle tän blogin kiehtovimpia ominaisuuksia on just se, että vaikka kirjoitat matkablogia, niin niinkuin pari muutakin yllä sanoi: sun blogista välittyy rauha ja tyytyväisyys, ei levottomuus ja pakenemisen tarve joka useasti paljon matkailevia vaivaa. Ihana kun rikastutat meitä muita blogillasi, kiitos 🙂
[…] otettua oikeita ja harha-askelia ja molemmista on opittu. Kantapää on kulunut vaan ei se intohimo. Taannoin myös totesin, että kun mietin ja mietin, käännän asian ympäri kerran jos toisenkin, ja kun joka toisella […]