Missä kuljemme uudestaan

Mietin jo tammikuussa, mitä Bloggaajasta matkailun ammattilaiseksi -vertaus omalla kohdallani tarkoittaa.

Tuumasin, että ammattimaisuus mielletään yleisen käsityksen mukaan vahvasti pelkkään päivätyöhön eli siihen, mistä elantosi korjaat, mutta olen sitä mieltä, että ammattimaisuus voi olla paljon muutakin: sitä, että tietää mitä tekee ja että eksyessään osaa kysyä neuvoa. Ammattimaisuus opitaan tekemällä, ja tekemistä ohjaa intohimo.

Nelivuotisella blogitaipaleella on tullut otettua oikeita ja harha-askelia ja molemmista on opittu. Kantapää on kulunut vaan ei se intohimo. Taannoin myös totesin, että kun mietin ja mietin, käännän asian ympäri kerran jos toisenkin, ja kun joka toisella kerralla olen itseni kanssa samaa mieltä ja joka toisella kertaa en, päättää universumi asian puolestani. Tai vaikka Suomineito.

Minulta on monesti kysytty, mitä aina välillä itsekseni kummastelen sillä aloitinhan aikanaan kirjoittamaan vain kirjoittamisen riemusta, mihin blogillani tähtään. Vastaus on niinkin maaginen, kuin hyvään fiilikseen. Tekemisen iloon. Itseni ja muiden innostamiseen. Sen vuoksi olen onnellinen, että saan jo toistamiseen olla mukana aivan mielettömässä Nordic Blogger’s Experience -blogiprojektissa, joka taas tammikuussa tuo upean joukon kansainvälisiä matkabloggaajia tutustumaan Suomeen.





Kotimaahani, josta olen monesti lähtenyt ja aina tänne palannut. Suomi on nostanut väkevästi päätään omassa elämässäni ja sitä kautta myös täällä blogissa, vaikka toki minuakin vaivaa se ainainen kaukokaipuu ulkomaille: Vuoristo- ja merimaisemiin, joita ei täältä löydy. Pyörillä liikkuvien katuravintoloiden muovipöytiin. Snorklaamaan kirkkaisiin vesiin. Kuuntelemaan kieltä, jota en ymmärrä.

Mutta mikä sopisikaan omalle kohdalle paremmin, kuin oman kotimaan ja suomiretkien kippistäminen yhdessä kansainvälisten matkabloggaajien kanssa, jotka parhaassa tapauksessa innostavat myös lukijansa ja seuraajansa saapumaan tänne meille.

Ja kun NBE:n ansiosta voin lukea tällaista palautetta, en voi olla hymyilemättä:

Although truly proud of my Spanish blood, there’s something about Nordic countries like Finland I can’t get enough of. May that be their effortless cool, efficient organic design, advanced music, warm people or being home to some of the stunnest landscapes and outdoor places I’ve ever seen. Whatever it is, it got me hooked more than ten years ago. And there’s no looking back. ~Inma Gregorio, A World to Travel

Tähän hetkeen sopii edelleen aiemmassa ja samaa aihetta käsittelevässä Missä kuljimme kerran -kirjoituksessani jakamani lainaus:

“Joka ikiseen paikkaan jossa ihminen on kulkenut jää muisto hänestä. Se on useimmille näkymätön mutta ne, jotka tuntevat tuon ihmisen ja rakastavat häntä, näkevät sen kuvan aivan selvästi mielessään kun he kävelevät ohi. Niin kauan kuin nuo rakastavat ihmiset ovat olemassa, niin kauan säilyy myös kuva, myös silloin kun itse kulkija on kuollut. Sen vuoksi kaduilta kohoaa joskus lämpöä meidän kävellessämme niitä pitkin.”

Ja minä todella haluan olla tekemässä näille Suomeen saapuville bloggaajille niitä muistoja, jotka ajatuksina lämmittävät mieltä ja katuja sekä meistä että kauniista maastamme vielä vuosien jälkeenkin.