Kansainvälinen Äiti Maan päivä

Vuosittain 22. huhtikuuta vietettävää Kansainvälistä Äiti Maan päivää juhlitaan, jotta muistaisimme, mistä me kaikki olemme lähtöisin.

Äiti Maan päivää vietetään tänä vuonna jo 50. kertaa. Teemat ovat ajan saatossa vaihdelleet, mutta Maan päivän ajatus ja tavoite on aina ollut sama: luonnon monimuotoisuuden arvostaminen ja luonnosta huolta pitäminen.

Tänä vuonna Äiti Maa pyytää meitä aivan selkeästi toimimaan, sillä luonto ympärillämme sekä meissä itsessämme kärsii. Kuluneen vuoden aikana olemme joutuneet kokemaan jo Australian rajut maastopalot, ahdistavat lämpötilaennätykset ja suunnattoman heinäsirkkavitsauksen, kun miljardien siivekkäiden parvet tuhosivat maanviljelijöiden satoja erityisesti Etiopiassa, Somaliassa ja Keniassa.

Vuosi ei ole vielä edes puolessa, ja joudumme taistelemaan COVID-19-pandemiaa vastaan, mikä myös se on erottomasti yhteydessä luontoon. Ja samoin olemme mekin.

Valloillaan oleva poikkeustila on turhauttava, ahdistava ja surullinen. Mutta toivoa on, kunhan huolehdimme yhdessä toisistamme ja meille kaikille yhteisestä Äiti Maasta: vain noudattamalla annettuja säännöksiä ja suosituksia voimme nujertaa pandemian.

Silti joka ainoa vuosi, nytkin, kun meitä ja maapalloa tavalla tai toisella koetellaan, luonto herää pitkästä talviunestaan ja janoaa vettä, auringonvaloa ja lempeitä tuulia, joiden ilmavirroissa siitepölyä kuljettavat mehiläiset ja kimalaiset vaihtavat paikkaa kukasta kukkaan.

Pidetään siis tälläkin kertaa pintamme ja yhtä, ja annetaan kevään tulla ja puhdistaa, kuten Erältä, eräistä -kirjani lastussa (Ekuddenin uusia alkuja) kirjoitin:

“Metsä hedelmöityy tummanpuhuvien pilvien välistä pilkahtelevasta valosta, ja kasvien viherhiukkasissaan säilömä valoherkkä pigmentti, lehtivihreä, vahvistuu. Pihkasta paisuneet urvut ojentuvat kohti aurinkoa. Metsä on pitkän talviunen jälkeen janoinen. Pian runsaiden sateiden jälkeen kasvit, pensaat ja puut kuitenkin heräävät eloon ja niiden kaikki sävyt voimistuvat.

Luonto vahvistuu – myös meissä.”