Istria – Välimeren puutarha Alppien juurella

Istria (tai Istra, kuten kroaatit sanovat) on niemimaa Adrianmeren pohjoisosassa. Suurin osa matkakohteesta kuuluu on Kroatialle, mutta myös Slovenia ja Italia jakavat pienet siivut itselleen.

Täällä puhutaan yhtä lailla italialaisittain murtaen kuin rehellisellä mannerkroatialla, ja pöydissä tarjoillaan sekä tryffeleitä että grillattua mustekalaa.

Istria ei ole matkakohteena joko–tai vaan sekä–että.

Kirkkaat ppurot virtaavat Adrianmeren syliin syvistä laaksoista ja rotkoista, jotka tuovat mieleen muinaiset paikalliset myytit alueella eläneistä jättiläisistä.

Peltojen ja laaksojen yli avautuvat kumpuilevat kukkulat, joiden huipuilla sijaitsee pieniä maalauksellisia kaupunkeja. Näkymät ovat upeat: on valkoisia vuoria, reheviä vehnäpeltoja, ylätasankoja, vehreitä laaksoja, viini- a ja oliivitarhoja kukkuloiden rinteillä, ja lopulta on loputtomalta näyttävä meri.

Sisämaassa tie kapenee ja kohoaaa. Motovun, Grožnjan, Buzet eivät sano paljon ennen vierailua, mutta niiden tunnelma jää ihon alle.

Kaupungeista Umag, Novigrad, Poreč, Vrsar, Rovinj, Pula ja Rabac ovat tehneet Istriasta kuuluisan matkakohteen.

Rannikolla maailma avautuu laajempana. Rovinj on kuin postikortti, joskin sellainen, johon joku on piirtänyt hieman vinoja viivoja. Värit ovat pehmeitä, kadut kiertyvät toistensa ympärille, ja satamassa lipuu veneitä, joiden kylkiä koristavat aika ja suola.

Niemimaan eteläkärjessä sijaitseva Pula muistuttaa siitä, ettei Kroatian historia ei ole nähtävillä vain paikallisissa museoissa. Roomalainen amfiteatteri seisoo keskellä nykyaikaista kaupunkia, ja voi vain kuvitella, mitä kaikkea täällä on nähty: taisteluja, esityksiä, sotilaita ja matkustajia, jotka tulivat Adrianmeren toiselta puolen.

Nyt minä, seuraavaksi sinä.

Istriassa syöminen ei ole suoritus vaan juhla. Pöytään kannetaan grillattua villiporsasta ja viiniä, joka on valmistettu naapurin rinteellä. Kukaan ei kiirehdi, ruokailu on hidasta, mutta ruoka saapuu silti aina oikeaan aikaan. Syödään niin että napa paukkuu.

Istria on kuvauksellinen, kyllä. Turistien rakastama, ehdottomasti.

Mutta kun lähtee pääteiltä, kun antaa itsensä eksyä mutkaisille kyläteille, Istria paljastaa toisen puolensa. Sen vihreämmän ja hiljaisemman, ”toisen Istrian”, niin kuin paikalliset sanovat. Sen paikan, jossa laaksoihin kätkeytyy tarinoita, ja jossa jokaisella kivellä on ollut jokin tarkoitus – ennenkin ja nyt kodin kivijalassa.

Pulan tunnetuin ja vaikuttavin nähtävyys on roomalainen amfiteatteri, josta aukeavat näkymät satamaan vanhan kaupungin koillispuolella. Paikallisesta kalkkikivestä rakennettu ”mini-Colosseum” tunnetaan nimellä Arena. Areena suunniteltiin gladiaattoreiden kilpailuja varten, ja katsomoon mahtuu jopa 20 000 katsojaa. Tänä päivänä amfiteatterissa järjestetään niin konsertteja kuin elokuvajuhlia.

Pulan amfiteatteri on 133 metriä pitkä, 105 metriä leveä ja 32 metriä korkea, ja näillä mitoilla rakennus maailman kuudenneksi suurin laatuaan.

Porečin ykköskohde on UNESCOn kulttuuriperintökohteisiin lukeutuva Eufrasiuksen basilika, yksi Euroopan hienoimmista ehjistä bysanttilaisen taiteen taidonnäytteistä. Kirkon apsiksen kimaltelevat mosaiikit ovat rakennuksen kauneimpia yksityiskohtia. Kahdeksankulmaisen kastekappelin kautta avautuvasta kellotapulista avautuu upea näköala vanhaan kaupunkiin.

Vuosina 1725-1736 rakennettu Istrian suurin barokkikirkko hallitsee Rovinjin kaupunkia aivan vanhan kaupungin keskellä sijaitsevan kukkulan laelta. Yli 60-metrinen kellotorni on nykyistä kirkkoa vanhempi; sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1654. Rakennustyöt kestivät hulppeat 26 vuotta. Kellotornin mallina on käytetty Venetsian Pyhän Markuksen kampaniilia. Tornin huipulla kohoaa nelimetrinen kuparipatsas Pyhästä Eufemiasta, joka näyttää tuulen suunnan.