Ladyt luontokuvaamassa

Törmäsin tovi sitten quoteen, joka on jäänyt pyörimään ajatuksiini.

“In learning you will teach, and in teaching you will learn.”
― Phil Collins

Olen Philin kanssa täysin samaa mieltä: miksi muuten kokisin saavani omista kursseistani oppia myös vastavuoroisesti – vaikkakin monen menetetyn työpäivän hinnalla.

Pelkään julkisia esiintymisiä, vaikka näette minut suhteellisen usein milloin missäkin punastelemassa. En nauti huomiosta, enkä erästä PING Helsingin tilaisuutta lukuunottamatta ole osallistunut yhteenkään gaalaan, jossa olen ollut voittamassa palkintoa. En ole tehnyt sitä röyhkeyttäni vaan siksi, etten koe olevani yhtään sen parempi kuin muutkaan, ja vaikka huomionosoitukset tottakai tuntuvat ihan hyvältä, ihmisjoukot ahdistavat minua. Kaiken lisääksi inhoan kilpailua, enkä myöskään kestä ajatusta siitä, että oma osaamiseni aiheuttaisi jollekin toiselle mielipahaa. Minähän teen vain sitä, mitä rakastan.

Uskokaa pois, palkintojen sijaan ottaisin ja kuulisin mieluummin kannustavaa puhetta ja palautetta, sillä jos mitä niin sitä minä kaipaan.

Siispä kollektiivinen anteeksipyyntö kaikille tapahtumajärjestäjille etten juuri koskaan ilmesty paikalle. Tiedättehän, olen yleensä “matkoilla” eli kotona peiton alla. Ylikuormitun ihmisistä helposti, minkä vuoksi tarvitsen monta päivää toipuakseni. Kuorman selättäminen tarkoittaa valitettavasti myös töiden siirtymistä, koska en pysty tuottamaan mitään järkevää. Jos siis olen “matkoilla”, minulla saattaa olla työn alla isompi projekti, joka ei odota – edes erityisherkkää.

Erityisherkkyys (jos aihe ei ole sinulle tuttu, lue lisää vaikka täältä) ei silti ole heikkous, vaikka piirre asettaakin omat rajansa, joita olen onneksi vuosien varrella oppinut kunnioittamaan.

Mutta niin.. toista onkin sitten luovien workshopien kanssa! Nautin suunnattomasti, kun saan jakaa osaamistani muille, kunhan porukka on pieni ja tiivis, tunnelma lämmin, ja ihmiset tulleet paikalle omasta halustaan. Toki tällaisetkin tilaisuudet vaativat veronsa mutta päästävät minut onneksi hieman helpommalla kuin massapäiset minglailut.

Tämän vuoksi olen äärimmäisen onnellinen, että järjestyksessään toinen loppuunmyyty luontokuvauskurssini Syötteen kansallispuistossa sujui paremmin kuin uskalsin toivoa. Siitä suuri kiitos kuuluu sinulle, Kea, kun olit taas kerran tukenani ja apunani, ennen kaikkea ystävänäni. Sinun kanssasi kaikki on aina niin helppoa ja mutkatonta.

Kiitos myös näistä ihanista kuvista!

Luontokuvauskurssin aikana käymme helppojen mutta tehokkaiden harjoitusten avulla läpi kameran manuaaliasetukset ja niiden soveltamisen käytännössä ja erilaisissa kuvaustilanteissa. Opiskelemme valoa, tehokkaita kuvakulmia, sekä vuodenajasta riippuen yöttömän yön, vastavalon ja tähtitaivaan kuvaamista ja sitä, miten luonnon pienimmät detaljit saa ikuistettua parhaiten. Kurssin jälkeen pidämme yhteisen Hangouts-session, jonka aikana käymme läpi kuvankäsittelyn perusteet, sillä – kuten kurssille osallistuneet tulevat huomaamaan – jälkikäsittelyn voima on uskomaton.

Siinä viikonlopusta melko tiivistetysti. Mikäli aihe kiinnostaa, voit lukea koko kurssikuvauksen täältä.

Kiitos ihanasta ja ikimuistoisesta viikonlopusta Team Hilarious; Eva, Annukka, Marjo, Emilia ja Mervi! Harmi, etteivät loput kurssilaiset päässeet mukaan, mutta ehkä uusi tilaisuus koittaa vuonna 2020?

Mikäli luontokuvauskurssit kiinnostavat, voit kommentoida tätä julkaisua ja jättää sähköpostiosoitteesi (joka näkyy vain minulle) tai voit klikata itsesi Instagramiin ja jättää meilisi storyssani olevaan kysymysboksiin, sillä julkaisin siellä samasta aiheesta juuri äsken. Laitan kaikille meilinsä jättäneille ennakkotietoa tulevista kursseista, jotka on tähän mennessä varattu täyteen melko nopeasti.





Öistä varaustupa-kuvaa lukuunottamatta kaikki kuvat ovat Kea Creutzin ottamia (verkkosivut / Facebook / Instagram).