Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Huhtikuussa kirjoitin:
“On tämä tuuli, jonka alkulähdettä en tunne, jonka alkulähdettä eivät muutkaan tunne eikä tunne tuuli itsekään. Ne vain ovat, tuulevat, menevät ja taas tulevat vuosien ja vuosikymmenten takaa. Ja kun se tuuli puhaltaa vasten kasvoja olo on lohdullinen – siitä että on olemassa jotain pysyvää.
Sellaista, joka ei lopu eikä lopeta, joka jaksaa ja painaa ja pyyhkii hiussuortuvan tai kyynelen tai hiekanmurut poskipäiltä. Joka tuo tuoksun lähenevästä kesästä kaiken tämän räntäsateenkin keskellä, tuo tuoksun jostain kaukaa – ehkä Balkanilta, ehkä Italiasta, ehkä pohjoisesta. Ja juuri silloin kun tuntuu, ettei mikään mene kuten pitäisi, puuskahtaa tuuli vasten kasvoja: “Menee, käännät vain purjeet ja kurssin.”
Ja minä tein niin, vaikka hirvitti.
Puhun meristä usein, sillä vaikka olenkin syvältä Pohjois-Savon sydämestä ja kirkasvetisen Koskeloveden kasvatti, pienen puisen soutuveneen kapteeni, minä olen aina rakastanut suuria valtamerilaivoja.
Minä myös rakastan kaikkea merimiehissä ja sanontaa seitsemästä merestä.
Seitsemällä merellä purjehtinut merimies on käynyt Pohjoisella ja Eteläisellä jäämerellä sekä Pohjoisella ja Eteläisellä Tyynellämerellä, Pohjoisella ja Eteläisellä Atlantin valtamerellä ja Intiankin valtamerellä. Nykyään nimityksiä ei tosin enää käytetä kuin seitsemän meren sanonnassa, sillä maantieteellisesti valtameria on enää kolme ynnä yksi:
Tyynimeri, Atlantti ja Intian valtameri ja yksi valtameri minun sisälläni.
Siellä on tuullut ja puhaltanut ja pauhannut, myrskynnytkin, mutta ulospäin tämä tyttö on yleensä melko tyyni. En ollut ennen, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan muistuttavani isääni.
Palaan meriaiheeseen. Olen nimittäin pian lähdössä melko ainutlaatuiselle telakkamatkalle Helsingistä Raumalle, jonka aikana pääsen tutustumaan muun muassa kapteenin kannelle – aivan kuin silloin Pietarin reissulla, jolloin livuttiin ohi Leningradin betonikyltin ja District yhdeksää muistuttavan suursataman, joka vuonna 2011 käsitteli yhteensä 2 365 174 konttia.
Meri tulee pian vieläkin lähemmäksi, kun uuden työtilan avaimet asettuvat lauttasaarelaiseen lukkoon.
On tapahtunut hurjan paljon.
Ja minä kerron teille enemmän heti, kun aika on oikea.
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Ai sinäkin olet yksi niistä, jotka ovat saaneet kutsun tuolle reissulle.
Tervetuloa Raumalle, tai siis tervtulo Raumall merem barttal, niinku tääl sanotaa! 🙂
Kyllä vain, ja kiitos paljon! Kivaa nähdä, onko kuinka paljon tuttuja tulossa. (:
Minä niin pidän tästä! <3
Kiva kuulla! (:
Kauniisti kirjoitettu, Nella! Meri ja merimiehet. Ja uudet tuulet <3. Terkkuja täältä yhdeltä valtamereltä, Malediiveiltä!
" A smooth sea never made a skillful sailor!"
Niin vaan juoksivat kylmät väreet pitkin selkäpiitä! <3