Elämä on aivan käsittämätön määrä valintoja.
Mietin pitkään Canon 5D Mark IV:n hankkimista nykyisen Mark II:sen tilalle. Luovuin ajatuksesta. Pohdin hetken teleobjektiivia ja melkein jo ostin sellaisen, kunnes jokin pisti empimään kauppoja. Päivittäisinkö sittenkin tietokoneen ja näytön uuteen uskoon?
— Canon pelittää vielä hyvin, pidempää putkea käyttäisin varmaan vain harvakseltaan. Näyttökin toimii.
Minun on paljon helpompi sijoittaa elämyksiin ja kokemuksiin.
Tämä oli lopulta aivan liian helppo valinta.
Ensi vuosi on minulle suuri; juhlitaan satavuotiasta Suomea. Siksi halusin nostaa sen rinnalle yhden ulkolaisen unelman, josta olen haaveillut kauan – maan, jossa sijaitsee maailman kymmenestä korkeimmasta vuoresta kahdeksan ja maan, jota sanotaan maailman kauneimmaksi vaelluskohteeksi.
Lähden ensi syksynä 16 päivän mittaiselle Annapurna Circuitille, jota vuorostaan kutsutaan yhdeksi Himalajan upeimmista vaellusreiteistä.
Namaste, elämä!
Namaste, seikkailujen vuosi 2017!
You might also like
12 Comments
Kuulostaapa hienolta seikkailulta! Odotan mielenkiinnolla kuviasi ja tarinoita tuolta matkalta, Nepali kiehtoo suuresti, ja juuri tuollainen vaellus antaa varmasti matkasta eniten. Olen itsekin useasti myynyt kameratarvikkeita siksi, että saisin matkakassan kokoon, ja vastaavasti ostanut kalustoa käytettynä. Vaikka kuvaaminenkin on matkoilla isossa osassa, niin tärkeinpiä on muistot ja elämykset.
Kiva kuulla Maarit! Meidän reittimme käy läpi Kahtmandun ja Pokharan, joten luonnon lisäksi ehditään nähdä muutakin kuin upeita maisemia. Minä olen ostanut aina kamerakamat käytettyinä ja säästänyt siinäkin ison siivun matkakassaan.
Tosin nyt pitäisi joka tapauksessa keksiä, mistä saan telen lainaan, sillä lähdetään ottamaan valassafarista revanssia tammikuun lopulla. 🙂
Onneksi juuri sinä toteutat mun unelman!! <3
Jaetaan kokemukset yhdessä täällä! <3
Upea kohde, joka on minunkin patikkahaaveeni 🙂 Yksi ystäväni on ollut noilla suunnilla pariinkin otteeseen ja viihtyi siellä niin kauan, että meni eräälle koirien pelastustarhalle vapaaehtoiseksi. Siinäpä vasta täydellinen yhdistelmä: eläinten auttamista ja patikointia upeissa maisemissa <3
No siinä todella täydellinen yhdistelmä <3 Kuulostaa ihanalta!
Mahtava matkapäätös. 🙂
Nepal on mullakin reissuvuoden 2017 aloittava kohde ja lasken jo aamuja siihen, koska pääsen lähtemään ja välillä huomaan silitteleväni levottomana paksuinta makuupussiani ja odotan, että saan sen taas käyttöön. Mietin, kuinka kymmenet resuisiksi kuluneet rukousliput lepattavat tuulessa ja kylmä laskutuuli puhaltaa iltaisin. Mietin kuka olen, kun olen laskeutunut alas vuoreltani.
Miten ihanaa! Olet varmaan käynyt siellä jo aiemminkin?
Minun pitää vielä reissua odottaa, mutta sitä ennen käy askel kohti Helsingin kirjastoa. Pakko lukea uudestaan Sininen kuu!
Nepalissa mä en ole käynyt, mutta muuten noi lumiset huiput ovat vetäneet mua puoleensa siitä asti, kun ensimmäisen kerran niitä iham lapsena isän mukana näin. Välillä mä olen koittanut kamppailla itseäni ja haluani vastaan, koska tiedän aiheuttavani läheisille huolta matkustamalla joidenkin mielestä ihmiselle vihamieliseen ympäristöön, mutta kerta toisensa jälkeen päädyn toteamaan, että eivät vuoret ole mulle vihaisia, ne ovat ainoastaan piittaamattomia ja on vuoresta kiinni, koska se sallii mun lyödä sinne hakkuni tai potkasta jääraudan piikit kiinni.
Minä menen, “because it’s there”, niin kun George Mallory sanoi.
Ooh, mitä suunnitelmia! Tuonne mäkin haluaisin, ihan ehdottomasti. En malta odottaa, että pääsen näkemään sun kuviasi Annapurna Circuitilta – ja lukemaan tarinoita!
Oi, ihanaa mikä uutinen! Jään nyt jo odottamaan tulevaa syksyä ja kertomuksiasi. Itsekin olen haaveillut matkasta Nepaliin ja tulen sen vielä joskus toteuttamaan. 🙂
[…] metrin korkeudessa. Osa teistä varmaan muistaa minun olleen jo varaamassa matkaa ja Annapurna Circuitin vaellusta, kunnes työkuviot muuttivat suunnitelmia. Nieleskellen jätin Nepalin hamaan tulevaisuuteen mutta […]