Neljän seinän sisällä maailman metsäpäivänä

Tänään 21. maaliskuuta vietetään YK:n maailman metsäpäivää. Päivää, jonka merkitys on juuri noussut aivan uusiin mittoihin.

Tajuame valitettavan usein asian merkityksen vasta siinä vaiheessa, kun jo olemme menettämässä sitä. Jos Suomessa tulee täyskielto, kukaan ei poistu kotoa – ei edes metsään. Ja taas toisaalta, miten kipeästi me metsiä nyt tarvitsisimme, vaikka olemme ensin halunneet tuhota, pilkkoa ja halkoa ne.

Tämä lainaus on otettu 1. huhtikuuta julkaistavasta Erältä, eräistä -kirjastani:

“Entä miten metsät voisivat enää koskaan luottaa meihin, kun ne tietävät, miten kansakuntien teollistuminen on tehnyt meistä ahneita; kun ne tietävät, miten olemme kaataneet vanhoja luonnonvaraisia metsiä ja istuttaneet niiden tilalle puupeltoja? Miten ne voisivat ikinä antaa anteeksi meille, jotka olemme kaataneet, hakanneet, polttaneet, ottaneet omaksemme, muokanneet, myrkyttäneet ja lopulta nujertaneet ne?

Metsän pitäisi olla muutakin kuin ihmisten aiheuttamia ongelmia imevä alati pienenevä huolinielu. Metsien pitäisi saada elää tasavertaisina meidän kanssamme, mutta ne eivät saa – eivät vaikka olivat täällä ennen meitä ja tulevat aina lopulta olemaan, sillä me häviämme, ennen kuin ehdimme kaataa ne kaikki. Onneksi.”

Ostamalla kirjan tuet myös luonnon monimuotoisuutta: Kymmenys kirjan myyntitulosta lahjoitetaan vanhojen metsien suojeluun. Voit tilata oman kappaleesi ennakkoon täältä ja myyntiin Kirjavälityksen kautta täältä.

Haluan kaikesta huolimatta toivottaa teille hyvää YK:n maailman metsäpäivää! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, ja retkeillään lähiluonnossa vain jos se on järkevää ja vain jos voimme välttää ihmiskontaktit.