Takki auki ja tennarit jalassa Newcastlen kevääseen

Takki auki ja tennarit jalassa Newcastlen kevääseen

Sunderlandin matalat rakennukset sekä Roker Pierin upea majakka vaihtuivat opiskelijakaupunkina tunnettuun Tyne ja Wearin metropolikreivikunnan pääkaupunkiin, tuttavallisemmin Pohjanmeren rannalla sijaitsevaan ja vilkkaasta yöelämästään tunnettuun Newcastleen.

Hostelworldin kautta buukattu Albatross oli kyllä aivan upealla paikalla ja kahden hengen huoneemme oli pieni ja siisti, mutta voi veljet sitä meteliä. Väitän, ettemme nukkuneet perjantai-lauantai-sunnuntai-öinä kuin kourallisen tunteja. Toisaalta, mitä voi odottaa edulliselta ja isolta hostellilta kaupungissa, joka vetää viikonloppuisin vuokrapedit täyteen niin oman kuin naapurikaupungin nuoria. Mukavalla henkilökunnalla varustettu hostelli oli hyvin siisti ja majoittumisen arvoinen, mikäli nukkuminen on toissijainen asia ja haluat bilettää läpi yön.

Sisko kertoi, että Sunderlandissa ja Newcastlessa paistaa ennemmin aurinko kuin sataa vettä.

Kun nälkä yllättää, käänny Grainger Streetin monumentinpuoleisesta päädystä vasemmalle ja nouse pienellä aukiolla noin kello yhdessä sijaitsevat portaat ylös japanilaiseen nuudeliravintola Wagamamaan – käytiin täällä kolmesti, sillä safka on loistavaa ja annokset suuria.

Savannah Cafe tarjoaa jälkkärit, eli ilmaisen WiFin ja kaupungin parasta kakkua – porkkanakakkua, suklaakakkua, hedelmäkakkua. Kakkuja rakastava siskoni ei voi olla väärässä. Suosittelemme!

Grainer Marketista (Grainger Streetin sivukadulta) löytyy kaikkea. Pienet putiikit käytävän molemmin puolin muistuttavat Hakaniemen Kauppahallin yläkertaa tai vaihtoehtoisesti Tallinnan Sadamarkettia. Vaatekaupat sen sijaan löytyvät Northumberland Street:n varrelta.

Arkkitehtuuri sekä julkisen liikenteen ratkaisut, kuten sillat, ovat hulppeita. Tai vähintäänkin erikoisia. Ja erikoisissa paikoissa.

Ennen siltakierrosta pistäydyttiin pubiin naattimaan jalkapallohurmoksesta, englantilaisesta vanukkaasta sekä tuopillisesta John Smith’sia, jota ei toimitusvaikeuksien vuoksi saa enää edes stadin Molly Malonesista. Buu.

Odotin Gatesheadin Millennium-siltaa yhtä paljon kuin Roker Pierin majakkaa, ja siinä se nyt on kaikessa komeudessaan. Ja voi pojat se olikin komea!

Hulppean illan ja reissun päätteeksi käytiin tsekkaamassa molemmilta siskoksista hyvät arvosanat saanut Les Miserables. Maistelin pienessä ja tunnelmallisessa elokuvateatterissa muuten reissun ensimmäisen huurteisen newcastlelaisen – ihan siitä ilosta, että täällä myös katsomo on anniskelualuetta. Cheers!

Kiitos vielä, pikkusisko, tämä oli kyllä yksi parhaimmista reissuista ikinä. Ja onneksi muutat pian takaisin Suomeen, kotiin, ja sitten mennään mökille, syömään lisää kakkuja Helsingin kahviloihin ja kuvaamaan kauniita kuvia sun tulevaan blogiin.