Vuoristotaimenta vehreällä vaelluspolulla

Vuoristotaimenta vehreällä vaelluspolulla

Minä kerron teille seikkaperäisemmin Via Dinarica -vaellusreitistä ja sen avajaisista juttusarjan seuraavissa osissa.

Sitä ennen haluan viedä teidät mielimatkalle vehreisiin metsämaisemiin ja alustaa artikkelia bosnialaisen keittiön antimista tällä tarinallani vuorilla kasvatetuista taimenista.

Edellisessä jutussani Vukov Konakista kerroin, miten tuo ihana ja rustiikkinen majatalo on myös omistajiensa, Nepun ja Jasminin, toinen koti. Siispä sen lisäksi, että he laittavat vierailleen aamupalaa ja istuvat heidän kanssaan iltaa, juovat napsun rakiaa ja kertovat elämästään vuorilla, on tänne saapuneilla seikkailijoilla mahdollisuus lähteä molempien tai jomman kumman johdolla tutustumaan siihen upeaan luontoon, jonka keskellä Vukov Konak sijaitsee.

Ja niin teimme mekin: pakkasimme reppuun pientä evästä, vettä ja sadetakin, sillä sään uumoiltiin olevan arvaamaton.

Kulkemamme polku osuu osittain Via Dinarica Green Trail -vaellusreitille, joka avataan virallisesti ensi vuonna. Lupiinit, kakkarat, hiirenvirnat, lemmikit ja orvokit sekä monet muut värittivät vihantaa peltoaukeaa, mikä tarkoitti tällaiselle kukkien rakastajalle vain yhtä asiaa: kävelyvauhti hidastui hidastumistaan, kun kaikesta piti saada kuva.

Kakkaan istahtaneesta perhosestakin.

Tämän reitin varrella on muutamia pieniä ja paikallisten ylläpitämiä kahvitupia, koliboja, joiden penkeille istahtaa mielellään nauttimaan lasillisen itsetehtyä seljankukkamehua tai kupillisen bosnialaista kahvia, joka tarjoillaan aina korvattomasta kupista ja lyhyenä kuten espresso.

Se uumoiltu sadekin yllätti, joten vietimme kahvituvassa tovin jos toisenkin, ja yritimme kukin vuorollamme saada Lotta-koiran pysymään suojassa kanssamme. Sitä ei sade haitannut, ja mielestään oli mahtavaa ravistaa raikas vesisade sisällä säätä pitelevien päälle.

Voi noita koiria.

Sään yltyessä rankkasateeksi hyppäsimme jeepin kyytiin ja teimme jalkamatkan sijaan rengassiirtymän läheiseen perheravintolaan.

Ja sitten eivät tämän kalanaisen sanat enää riitäkään kuvailemaan koko totuutta. Vain tovi sitten Chef’s table -sarjaa Netflixistä katseltuani mietin, että jos jotain toivoisin saavani maistaa ja oikein hyvin laitettuna, niin vuorilla kasvatettua jalokalaa, joka valmistetaan sillä hetkellä ja vain sinua varten.

Niin kävi täällä näin, syvällä Bosnian sylissä, sateen ropistessa kattoon ja kala-altaaseen.

Olen syönyt yhtä tuoretta taimenta vain kerran elämässäni, ja se kerran elämässä tapahtui viime vuoden Varanginvuonon vaelluksella Pohjois-Norjassa.

Hymyilyttää vieläkin niin, että poskipäitä pakottaa.

</

Vukov Konakissa majoittuessasi sinulla on myös mahdollisuus hypätä vuokra-autoon ja ajella viereisille Bjelašnica– ja Jahorina-olympiavuorille tai lähteä vaikka Jasminin kanssa opastetulle päiväretkelle Euroopan toiseksi korkeimmalle Skakavac-vesiputoukselle.

Tiesitkö, että täältä löytyy myös Euroopan ainoa sademetsä Perućica sekä maailman toisiksi syvin Piva-kanjoni?

Bosnia ja Hertsegovina on eittämättä kaikkien luontomatkailijoiden paratiisi.

Täällä vuoristossa sää vaihtelee paljon ja on arvaamaton – luntakin sataa aina välillä. Sen vuoksi kannattaa muistaa pukeutua asianmukaisiin varusteisiin ja vettäpitäviin kenkiin.

Tiet nimittäin voivat joskus näyttää myös tältä, kun sade ja eläinlaumat sattuvat yhteen.