Männä lauantai oli kuluvan vuodenajan kauneimpia. Oli auerta ilmassa maalaamassa komeaa harmaata taustaa värikkäille latvoille kuin tilauksesta. Keltaisia lehtiä peittämässä lakastuvaa heinikkoa. Ja pitkospuita, polkuja sekä läikehtivää Aulangonjärven rantaviivaa. Ilmatilaa, kun satoivat iloisesti ja havisten tuulen puhaltaessa niille lempeästi vauhtia. Ehkä kuulas syksy on juuri väriloistonsa puolesta niin innostavaa aikaa. Tulee tehtyä asioita. Koko ajan kaikki vaihtaa sävyä. Ollaan valmistautumassa: luonto talveen, minä projekteihini, sillä onhan syksy ainakin minulle ennemmin tekemisen kuin unelmoinnin aikaa.
Kesäöinä kun on ollut aikaa haaveilla.
Syksyisessä metsässä reissukavereita oli kolme: yksi ihana ja kaksi komeaa, jotka olivat niin hyvin koulutettuja etten moista ole nähnytkään. Lapsellisella ilolla ihastelimme pieniä punaisia sieniä ja karvaista toukkaa, vaikka kerta oli ihan ensimmäinen Tuusulan ja Helsingin kohdatessa toisensa. Toisten ihmisten kanssa sitä vaan tuntuu tunteneensa jo pidempään. Ei kaikkiin ihmisiin pihkaannu heti ensi silmäyksellä.
— Meinaako tuo mies ihan tosissaan uimaan, ihmettelin ääneen Elinalle, kun kävelimme pitkin märkien lehtien liukastamaa puupintaa. Eikö sitä palella, kun vesikin on niin kylmää. Tai hyistä se taitaa jo olla.
— Ei sitä palella, eikä palella muuten Yumiakaan. Se on taas vedessä. Voi Yumi sinnekö sinä menit!
Kävin täällä aiemmin kesällä, mutta tällä kertaa ihastellaan syksyn sävyjä.
You might also like
13 Comments
Ihanan postauksen teit meidän retkestä <3 Kolmikko Tuusulasta kiittää ja kumartaa loistavasta seurasta ja kauniisiin maisemiin opastuksesta. 🙂 Mennään toistekin!
<3
Kiitos, kun lähdit mukaan seikkailuun!
Aivan hengästyttävän kauniita valokuvia! Ja voi Yumia, se tosiaan tahtoi uimaan!
Kiitos Tiina! Molemmat koirakaverit olivat kyllä varsinaisia vesipetoja. 🙂
Voi mikä vesipeto! Taitas itellä kyllä tulla jonkinasteinen syväjäätyminen… mutta syksy on ihana <3
Kyllähän tuolla sen verran viileä oli, että illalla hauduin melkein tunnin saunassa. Eli ei toivoakaan, että olisin kastanut varpaita veteen.
<3
Voi miten kauniita kuvia upeista maisemista. Tuonne pitää joskus mennä, ehdottomasti. Eikä paikka ole edes kaukana, oikein mainio päiväretkikohde. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa, kaikkiin liitty jotain ihanaa =).
Kiitos Katinka, kiva että tykkäsit. 🙂 Neljä vuodenaikaa todellakin tekevät Suomesta niin ihanan – kyllähän tänne siis pitää mennä talvella ja keväälläkin, jotta voin sitten julkaista vaikka kaikki neljä vuodenaikaa yhdessä postauksessa. Olisi hauska katsoa, kuinka maisema tosiaan muuttuu. 🙂
Olipa hyviä kuvia kansallismaisemasta. Laitan linkin kolumbialaiselle perheelleni.
Kauniita kuvia!!
[…] Vaikka markkinat jatkuvat koko viikon, eilinen oli päivänä erityinen: minut kutsuttiin kertomaan tapahtuman huvitelttaan siitä kaikkein rakkaimmasta lajista eli kotimaanmatkailusta sekä omista suosikkikohteistani, joita ovat muun muassa punertava Torronsuo, aamu-uninen Utö sekä kaikissa ruskan sävyissä kylpevät Aulangon Kärmeskalliot. […]
[…] mahtava persoona. Nella oli ensimmäinen matkabloggaaja, johon tutustuin, kun kävimme yhdessä kiertämässä Hämeenlinnan Aulangonjärven. Jos haluat lukea kotimaanmatkailusta ja retkeilystä, löydät paljon juttuja tästä blogista. […]
[…] kurkkaamassa myös ihanan Kaukokaipuun Nellan kirjoittama postaus samasta päivästä. Minä ja koiratkin olemme päässeet pariin kuvaan. […]