Lappi ei tiedä kiireestä mitään

Lappi ei tiedä kiireestä mitään

Vihelsi hiljaa erämaanvirttä, kuiskutteli suurista syysseikkailuista, maalasi mielessä maiseman niin että taivaalla on kultaa ja maassa jängät ja aavat korallista kupariin ja karmiiniin, ja se sama sävyjen kirjo jatkuu maanäärestä äärettömyyteen, kun auringonlasku maalaa taivaanrannan punaisella.

Tunturi-Lappi.

Näin monta vuotta siihen meni ja niistä jokainen kannatti odottaa. Jostain määräämättömästä syystä minä olen aina aiemmin päätynyt Urho Kekkosen puolelle.

Mutta ei sielläkään koskaan huonoa ole ollut.

Retkipaikka on tuonut elämääni paljon iloa, ystävyyttä ja elämyksiä, joista kaikki kolme kävivät yksiin päätoimittajamme Jonnan kutsuessa minut kotiinsa Kittilään.

Perillä odottivat Mosku-koira ja Levi-kissa, vierashuoneen mukava sänky ja sohva, jolle pääsinkin jo heti toisena yönä nukkumaan, kun pohjoisesta kotimatkalla olleet Jussi ja Sanni piipahtivat pitkältä pätkältään yökylään. Siinä oli sitten Retkipaikan minimiitti kasassa kuin konsanaan, sillä pöllöjä rengastava “Susijussi” on kuulunut Jonnan lisäksi tiimiimme jo aikapäivät ennen minua.

Lapin erämaiden mini road trip piti tällä kertaa sisällään Pallas-Yllästunturin kansallispuiston sekä Pyhäjärven luontopolun ja Taivaskeron kierroksen, koukkauksen Ruotsin puolelle Kaaresuvantoon sekä kuin kruununa koko reissulle Saanan huiputtamisen Suomineidon peukalossa. Viimeiselle päivälle mahtui myös mukava patikkaretki Puljun erämaahan, jonka maaruska oli pyyhkäissyt yli varpujen, ruohomättäiden ja sammalpäiden.

Mietin hetken, vainko naava ja jäkälä ja kelopuut hohtavat hopeaa kaiken muun hukkuessa punaisen eri sävyihin. Ei mutta onhan tuolla keltaista ihan solkenaan! Eivät ole lehtipuut vielä karistaneet kesiään, vaikka kohta on senkin vuoro.

— Viime vuonna tähän aikaan maaruska loimotti aivan naurettavan punaisena, Jonna totesi.

Minusta se oli sitä nytkin, etelän silmillä kun katseli.

Ei auta kuin todeta: kun on kerran eksynyt Lappiin, se vetää ja vie aina.

Minulla on sen verran mukavia suunnitelmia ensi vuoden retkipäiville, etten malttaisi odottaa, vaan kärkyn Suomen juhlavuoden kohteita panematta pahakseni, vaikka loppuvuosi syksyn jälkeen jo kiirehtisi kevääseen.

Vaan onneksi Lappi ei tiedä kiireestä mitään.

Palaan paremmin itse retkikohteisiin juttusarjan seuraavissa osissa.