Piran on kuin Bellagio mutta ei kuitenkaan

Ikkunalaudalla kynttilöiden ja Pohjois-Norjasta tuotujen poronsarvien vieressä on venäläinen peltirasia. Syliä lämmittää Puolan Gdanskista ostettu villahuivi. Kupissa on Saksasta tuotua kamomillateetä.

Ajatukset jäivät Kallioon.

Käyn läpi kuvia, joiden unohdin olevan Slovenian Piranista, sillä olin varma niiden olevanItalian Bellagiosta, mutta silloinhan valokuva-arkisto ei olisi oikeassa järjestyksessä.

Olen aina ollut melko suurpiirteinen ja huoleton.

Laitoin Javanotin soimaan. Muistelin vanhaa opiskelukaupunkiani Faenzaa ja Mariota, isonenäistä kahvilanpitäjää kotikadullani. Muotoilukoulun hieman sekavia kursseja. Kuumia kevätpäiviä. Puistoa joka oli täynnä pieniä pupuja, joita sai rapsuttaa ja ruokkia. Oli siellä riikinkukkojakin, joista yhden suututin kerran niin, että se kirkui päin naama.

Säikähdin niin että veri pakeni päästä.





Mutta palataan kuvien kanssa Piraniin, tuohon kuumaan ja suolaisen merituulen pusuttamaan pikkukaupunkiin, joka oli kuin Italian Bellagion slovenialainen sisar.

Pari vinkkiä heti alkuun: Autolla ei pääse keskustaan, vaan menopeli pitää jättää kaupungin reunalla sijaitsevaan ainakin yhdeksänkerroksiseen parkkihalliin, jonka pihalta pääsee ilmaisella minibussilla pikkukaupungin ytimeen. Kulkupeli tosin muistuttaa ennemmin liian pitkää golfkärryä, sillä ikkunoita ei ole ja kuskilla on päässään valkoinen, vähän hassun näköinen hattu.

Uimakamppeet kannattaa pakata päiväreppuun, annoksista valita kalaa.

Loppuajan voi vaan nauttia Adrianmeren auringosta.