Tarina Utön uponneesta s/s Park Victorysta

Täällä matkustajarahtilaiva Finnlinesin kyydissä, Euroopassa vietetyn kuukauden päätteeksi ja kotimatkallamme Saksan Travemündesta takaisin Vuosaaren satamaan kirvoittui mieleeni eräs kuunnelma. Kuulin sen taannoisella Suomen majakkaseuran järjestämällä Utön retkellä.

Syvennytään siis sateisen sunnuntain saatteeksi Utön majakkaäidiksi kutsutun Hanna Kovasen kertomaan merihenkiseen tarinaan. Minä ja muut saimme kuulla sen majakassa nautitun illallisen aikana, kynttilän valossa, maistuvan kalagratiiniaterian sekä Arkadian myyjän suositteleman vaalean vehnäoluen äärellä.

Taustaa: Hanna Kovasen äiti asui Utössa luotsin tyttärenä. Saarella hän tapasi Hannan tulevan isän, linnakkeelle töihin saapuneen nuoren herrasmiehen.

 

Utö majakka
Utön majakka hernerokkasumuun kietoutuneena.
Utö majakka
Maa helmeilee aamukastetta.
Utö
Luotsiveneet huilaavat satamassa.

 

Luotsisatamassa peipposten viserrys vaihtui haahkojen kaakatukseen ja lankkujen narinaan. Saaren neljä hehkuvan oranssia luotsivenettä sen sijaan huilasivat vielä hiljaa ja heräilivät hiljalleen uuteen päivään, jonka edestä sumuverho pian väistyikin ja antoi tilaa auringolle ja sinitaivaalle.

 

Utö majakka

Utö

 

Park Victoryn kohtalokas jouluyö 1947

Virginian Newportista lähtenyt s/s Park Victory ajautui karille ja upposi Utön itäpuolella jouluyönä 1947.

Hiilikuormaa Turkuun kuljettanut lähes 140 metrinen höyrylaiva sai Utön kohdalla tiedon, että rahdin määräsatama muutettaisiin Helsinkiin. Luotsimiehenä toimineen Nestor Lindströmin saavuttua Park Victorylle päätti aluksen päällikkö ankkuroitua jouluyöksi Lillharun luoteispuolelle. Yöllä tuuli kuitenkin yltyi, ja Lindström heräsi outoon liikehdintään: ankkuri oli irronnut. Ennen kuin mitään ehdittiin tehdä, alus oli saanut useamman pohjakosketuksen ja hyytävä merivesi tulvi konehuoneeseen. Vielä kerran laiva iskeytyi karille, ennen kuin alkoi nopeasti upota.

“Merikapteeni Zepp istui kirjoituspöytänsä ääressä ja tutki radistin tuomaa sähkettä: aluksen lastina olevan 8500 tonnin kivihiilierän purkaussatama oli vaihtunut Turusta Helsingiksi, reittiä olisi muutettava. Koska miinanraivaus Utön vesialueella oli vielä kesken, halusi kapteeni Zepp ohjata aluksena raivatun reittialueen läpi päiväsaikaan. Laskettu saapumisaika Utön edustalle oli noin kello 15.00, joten aluksen päällikkö päätti jäädä pimeän ajaksi redille ja jatkaa Helsinkiin seuraavana aamuna kello 03.00.”  Lue koko juttu Elämää Utössä -blogista.

Myös Utön luotsiasemalla oli huomattu Park Victoryn ajelehtivan oudosti. Kun laivan uppoaminen havaittiin, Utöstä lähdettiin pelastustoimiin, joihin osallistuivat luotsikutteri, rannikkotykistön SP-39 ja Merikokko.

Tuon hyisen ja lumimyrskyisen yön aikana, jolloin lunta tuiversi ja valkoista oli maassa yli polven verran, miehistön 48 jäsenestä onnistuttiin pelastamaan 38. Merimiehet hätämajoitettiin utölaisten koteihin, joissa he saivat ruokaa, ylleen kuivat vaatteet ja nukkumissijan. Tapaninpäivänä miehet kuljetettiin edelleen Turkuun, josta he palasivat Yhdysvaltoihin ja takaisin koteihinsa.

Märät, lumipyryn ja pakkasen kiusaamat miehet eivät jaksaneet taistella aaltoja vastaan. Perämies C. Holsten johtama kakkosvene paiskautui pienelle kallioluodolle ja toistakymmentä merimiestä jäi ulvovan tuulen armoille.

Ote Park Victoryn haudalla -kirjoituksesta.

 

Utö | Finland

 

Kiitoskirjeitä, postikortteja, iso paketti sokeria ja kahvia

Kiitolliset eloonjääneet merimiehet muistivat pelastajiaan lähettämällä heille paketteja, kirjeitä ja kortteja, joista osa on nähtävillä Utön pikkuisessa ja vierailunarvoisessa museossa. Sisäänpääsy taisi olla kolmisen euroa per sierainpari, ja kertoipa Hanna korttien saapuvan edelleen aina silloin tällöin. Hän on myös itse käynyt tapaamassa osaa lähettäjistä Atlantin toisella puolen.

Toisin kuin linkittämässäni blogiartikkelissa kirjoitetaan, kertoo yksi Utön museon seinäplakaateista seuraavaa: eräästä Amerikan paketista löytyneet kahvi- ja sokeripakkaukset päätettiin yhteistuumin myydä, jotta kyläläiset pystyivät ostamaan Utön saarella sijaitsevaan Bönhusetin kirkkoon kymmenhaarainen kynttilänjalan, johon oli kaiverrettu kymmenen onnettomuudessa menehtyneen merimiehen nimet.

Myös saaristolaisille luovutettu kiitostaulu pelastustyön pyyteettömästä suorittamisesta muistuttaa tuosta 67 vuotta sitten käyneestä onnettomuudesta, ja Utön kaakkoispuolella sijaitseva hylyn hautapaikka on merkitty merikortteihin.

 

Utö | Finland
Merimiesten muistolle.

Utö | Finland

Utö | Finland

 

Tässä kuvassa esiintyy majakan toisesta kerroksesta löytyvän kirkon alttari.

 

Utö Lighthouse | Finland

 

Tämän artikkelin lähteinä on käytetty Utön museon antamaa tietoa sekä nykyisen majakkaäidin Hanna Kovasen mukaansatempaavia kertomuksia.

 

Utö Lighthouse | Finland
Vierailukierroksella Utön majakassa.
Utö Lighthouse | Finland
Majakkatornista aukeaa erikoinen maisema.
Utö Lighthouse | Finland
Majakkasaari on myös tunnettu lintujen pesintäsaari. Muista siis kunnioittaa rauhoitusaikoja saarella liikkuessasi.

 

Lue lisää majakkatarinoita 

Aamu Utön majakalla »
Kesäpäivä Marjaniemen majakalla »
Terveiset tv-sarjan kuvauksista Bengtskärin majakalta »
Kaivosmiesten aavekaupunki, Jussarö »
Länsisuomenlahden majakkaretki »
Kaikki Suomen majakat »

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä

"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."


Ennakkotilaa

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center