Sinä tulet meidän luoksemme
Seuraavaa keskustelua edelsi tunnin mittainen jutustelu Portugalista, Lissabonista, majakoista, Georgiasta, Oklahomasta, Helsingistä ja Tbilisistä siinä vanhempieni ikäisen pariskunnan välissä lentokoneen keskipenkillä ja vaihtolennolla Turkista Georgiaan istuen.
— Mutta missä sinä vietät ensimmäisen yösi?
— Lentokentällä, olemmehan siellä kuitenkin jo puoli kuuden aikaan aamulla.
— Lentokentällä?
— Niin, nukun pari tuntia ja lähden sitten bussilla Tbilisin keskustaan.
— Ei käy, sinä tulet meidän luoksemme. Meillä on ylimääräinen vierashuone vapaana.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Ihana juttu:) Tuollaiseen olen törmännyt joskus täälläkin.
<3
[…] aiemmin kirjoitin, seuraavaa keskustelua edelsi tunnin mittainen jutustelu Portugalista, Lissabonista, majakoista, […]
[…] aivan, kuten minä vietin Susien ja Richin kodissa neljä yötä taannoisella Georgian reissulla vaikka olimme tavanneet vasta lentokoneessa, vietti Justine […]
[…] Muistatteko vielä? Istuin heidän väliinsä matkalla Istanbulista Tbilisiin. […]
[…] muistan sinut, Susie. Ja minä muistan, miten ystävällisesti otitte minut luoksenne punkkaamaan, kun kuulitte aikeistani jäädä lentokentälle […]