Kirje Tromsøsta

Tromsø oli ensimmäinen kaupunki, johon saavuttuani tuntui, kun olisin vieraillut paikassa ennenkin. En tiedä mistä se johtui, ehkä Laurista, ehkä siitä että Norja lukeutuu suosikkimaihini tai ehkä niistä muodoiltaan pehmeistä vuorista, jotka muistuttivat minua Saariselän erämaasta, jossa seikkailin ensimmäistä kertaa jo silloin 13 vuotta sitten. Aivan hetki ennen oman blogin syntyä.

Lue koko tarina »

Preikestolenin huipulla

Tähän saakka reissut ovat menneet järjestäen putkeen, joten tilaus ensimmäiselle karvaalle pettymykselle oli väistämättä sisässä: tiheät pilvet verhosivat viiden metrin päässä olevan ihmisen sellaiseen sumuvaippaan, että olo tuntui hetken ajan kovin yksinäiseltä tuolla Preikestolenin huipulla, kuudensadan metrin korkuisen pystysuoran seinämän reunalla.

Lue koko tarina »

Viisikkovaellus Varanginvuonolle

En ole eläessäni saanut nauttinut täysin hiljaisesta ja rasvatyynestä järvestä, jonka näkymä aukeaa vain meille viidelle, sillä täällä ei ole lainkaan merkittyjä polkuja, tallattuja reittejä tai kylttejä. Täällä ei ole ketään muita, tämä on pelkkää ja ihan aitoa erämaata.

Lue koko tarina »

Pääpisteenä pohjoinen

Vuoden 2016 pääpisteenä näyttää siis olevan pohjoinen, kuten meinasi olla viimekin vuonna, sillä lähden parin viikon päästä valassafarille Tromssaan. Norja kutsuu myös maaliskuussa, sillä varasin meille pöydän Oslosta.

Viisikkovaelluksen kovin vastustaja lienee kuitenkin heinä-elokuun vaihteessa odottava seikkailu minnekäs muualle kuin Pohjoiselle jäämerelle. Huippuvuorille.

Sen kunniaksi muutamia Norjan kuvia, joista osaa ette ole vielä nähneetkään. Tarinoista niiden takaa pääsette lukemaan pian.

Lue koko tarina »